Irti pahasta olosta
Painonpudotus tarinani
Oli syksyinen, pimeä ilta Leppävaarassa vuonna 2009.
Kävelin kohti juna-asemaa. Hengästyin jo ylämäessä, ja tunsin, kuinka vaatteet puristivat ja oloni tuntui turvonneelta. Pysähdyin hetkeksi, katsoin ympärilleni – ja kyyneleet alkoivat valua poskilleni.
Se oli hetki, jolloin ymmärsin, ettei minulla ollut hyvä olla. Ei kehossani, eikä mielessäni. Minulle tuli siinä hetkessä fiilis “Nyt riitti.” Halusin voida paremmin ja halusin eroon tuosta olotilasta.
Paha oloni heijastui kaikkeen. Viikottaiset baari-illat, roskaruoka, liikkumattomuus ja kiireinen arki opiskelujen ja töiden keskellä olivat tehneet tehtävänsä. Olin hukannut itseni täysin.
Muutamaa viikkoa myöhemmin näin itsestäni kuvan ystävien juhlissa. Se lopulta pysäytti minut. Katsoin kuvassa olevaa ihmistä, enkä tunnistanut häntä.
"Näytänkö minä oikeasti tuolta?" kysyin itseltäni.
Tunsin häpeää, surua ja pettymystä. Mutta kaiken sen keskeltä nousi yksi vahva tunne: herätys. Tämä ei ollut se elämä, jonka ansaitsin.
Sydämessäni tiesin, että sisälläni oli jotain kaunista, joka oli hautautunut kaiken pahan olon alle. Upea nainen, joka odotti, että kaivaisin sen esiin.
Sinä päivänä lupasin itselleni jotain tärkeää.
Lupasin rakastaa itseäni enemmän.
Lupasin, että asiat muuttuvat.
En tiennyt vielä, miten, mutta tiesin, että pienet askeleet riittävät alkuun.
Aloitin käymään kävelemässä kolme kertaa viikossa. Jätin roskaruoat syömättä, karjalanpiirakat ostamatta ja sokeriset aamuherkut pois. En enää lähtenyt baariin viikonloppuisin.
Lopulta rohkaistuin astumaan kuntosalille, vaikka pelkäsin, että minua tuomittaisiin tai että muut katsoisivat halveksuen.
Ehkä sinäkin olet joskus tuntenut näin?
Ehkä juuri epävarmuus on estänyt sinua ottamasta ensimmäistä askelta?
Minua auttoi ystäväni Jens, joka opetti minut treenaamaan salilla oikein. Hänen tukensa merkitsi minulle enemmän kuin osaan sanoin kuvailla.
Pian löysin itsestäni uuden innostuksen, joka oli aiemmin ollut piilossa. Sali, jota olin ennen pelännyt, muuttui toiseksi kodikseni.
Muistan kirkkaasti erään hetken BodyPump-tunnin jälkeen. Katsoin itseäni peilistä ja näin, että olkapäihini oli alkanut muodostua pieniä lihaksia.
Kyyneleet täyttivät silmäni – ei surusta, vaan ilosta. Se oli ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että muutos oli mahdollinen.
Pienistä askelista kasvoi suuria. 1,5 vuotta myöhemmin seisoin jälleen salin pukuhuoneessa, katsoin vaa’an numeroita ja rukoilin hiljaa: "Ole alle 60 kilon..."
Vaaka näytti 56,8 kiloa.
En ollut uskoa silmiäni. En ollut vain pudottanut yli 20 kiloa – olin löytänyt itseni.
Peilistä katsoi energinen, hyvinvoiva ja itsestään ylpeä nainen. Nainen, joka ei ollut luovuttanut.
Rakkaus treenaamiseen kasvoi niin suureksi, että eräänä päivänä ystäväni kysyi:
"Laura, oletko koskaan miettinyt, että voisit olla PT?
Entä jos auttaisit muita samalla tavalla kuin olet auttanut itseäsi?"
Siitä ajatuksesta syntyi unelma, joka vei minut uudelle matkalle.
Vuonna 2012 ilmoittauduin Trainer4You:lle Personal Trainer -koulutukseen ja valmistuin vuotta myöhemmin hyvin arvosanoin.
Tämän jälkeen päätin jatkaa matkaani ravintovalmentaja koulutukseen, sillä halusin pystyä auttamaan asiakkaitani jatkossa syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin.
Intohimo treenaamista kohtaan jatkui, tunsin että olin löytänyt oman juttuni ja mietin jopa bikini fitness kisoihin osallistumista.
Vaikka ulkomuotoni oli muuttunut radikaalisti, en nähnyt itseäni oikeiden linssien läpi. Treenaamisesta tuli pelastusköysi minulle ja oli ajanjaksoja kun melkein "asuin" salilla.
Vaikka rakastin kehittää itseäni salilla, ymmärsin ajan mittaan että se ei itsessään riitä. Ymmärsin kuinka tärkeää on myös kehittää mieltä ja oppia myös tuntemaan itsensä syvemmin. Tiesin että jotain vielä puuttui.
"Vaikka olin jo hyvin laiha, näin itseni yhä liian suurena ja kannoin sisälläni jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Ylisuorittaminen kuului jokapäiväiseen elämääni, ja vaadin itseltäni jatkuvasti liikaa."
Vaikeuksista valoon
Matkani yrittäjänä
Vuonna 2014 aloitin yrittäjätaipaleeni intohimolla ja sydämellä. Perustin oman kauneushoitolani, Laura’s Beauty & Wellnessin, Etu-Töölöön.
Siitä tuli toinen kotini – paikka, jossa tein kaikkea ripsienpidennyksistä kasvohoitoihin ja hiuksiin. Samalla toimin myös personal trainerina ja valmensin asiakkaitani salilla.
Kävelin joka aamu Töölön kivijalkaliikkeiden ohi, avasin liikkeeni oven avaimella, joka tuntui sormissani kodilta.
Sohvalla ja verhoissa oli pinkkiä, kynttilöiden vaniljainen tuoksu leijui ilmassa ja taustalla soi rauhoittava musiikki. Jokainen asiakas toi mukanaan tarinan – ja minä halusin olla se, joka teki heidän päivästään vähän parempaa.
Liikkeestäni tuli pian yksi Helsingin suosituimmista ripsienpidennyspaikoista ja vaikka en alkuun tiennyt mitään yrittäjyydestä - minulla oli vahva usko itseeni ja halusin auttaa muita.
Ensimmäiset vuodet rakastin työtäni. Elin unelmaani – mutta samalla uuvuin pikkuhiljaa. Tein 10-tuntisia päiviä, usein kuutena päivänä viikossa. Olin väsynyt, mutta painoin eteenpäin, koska ajattelin: “tälläistä on yrittäjän elämä”.
Vuonna 2016 tuli pysähdys.
Olin salilla tekemässä kahvakuulatreeniä, kun vahingossa tein kiertoliikkeen, joka laukaisi kivun alaselässäni. Kipu ei enää hellittänyt.
Samana vuonna sain ensimmäisen burnoutin.
Elämä toi eteeni monia menetyksiä ja ero narsistisesta parisuhteesta vei minut tilanteeseen, josta löysin itseni sydän rikkinäisena ja täysin loppuun palaneena – kehoni, sydämeni ja mieleni huusivat muutosta.
Muistan erään aamun erityisen hyvin.
Istuin kylpyhuoneen lattialla, selkä kaakeliseinää vasten, kylmä lattia painautui reisiä vasten. Käteni tärisivät, ja hengitys kulki raskaasti – kuin koko ilma olisi ollut liian raskasta keuhkoilleni kantaa.
Yritin vetää syvään henkeä, mutta kurkkua kuristi. Sydän jyskytti rinnassa, ja itku nousi kurkkuun, vaikken edes tiennyt miksi. Olin vain… loppu.
Katsoin itseäni peilistä, enkä enää tunnistanut tuota naista.
Silmissä ei enää ollut valoa – vain väsymystä, turhautumista ja surua. En ollut enää se iloinen, energinen, asiakkaiden lemppari ripsiteknikko – olin varjo itsestäni.
Kehoni oli puhunut jo pitkään – selkäkipu, unettomat yöt, jatkuva ahdistus rinnassa.
Mutta vasta nyt, siinä hiljaisessa hetkessä, minä kuuntelin. Ja vaikka se oli pelottavaa, tiesin: en voinut enää jatkaa samalla tavalla.
Mutta siinä hetkessä, kaiken uupumuksen keskellä, en vielä tiennyt, että voisi olla olemassa jokin toinen tapa elää – tapa, jossa en enää vaihtaisi aikaani rahaan.
Sisälläni eli kuitenkin toivo. Jokin kuiskasi, että ehkä on olemassa jotain enemmän.
Jotain kevyempää, vapaampaa ja omannäköisempää.
Elämää, jossa voisin voida itse hyvin ja samalla auttaa muitakin.
Tiesin, että jokin oli muututtava. En voinut enää jatkaa samalla tavalla.
Ehkä sinä tiedät mistä puhun? Ehkä sinä olet kokenut joskus jotain vastaavaa?
Onneksi vaikeiden aikojen keskellä universumi lähettää myös toivoa.
Löysin Tony Robbinsin – ja astuin ensimmäistä kertaa itsensä kehittämisen maailmaan.
Jokin sisälläni syttyi. Liekki, joka oli ollut pitkään sammuksissa, alkoi palaa uudelleen.
Äänikirjat veivät minut mukanaan ja itsensäkehittämisen maailmasta tuli minulle kupla.
Kupla, joka toi turvaa, herätti toivoa. Jokin sisälläni lähti muuttumaan ja aloin nähdä maailman täysin uudella tavalla.
Vuosien aikana kertyneet haavat ja raskas taakka alkoivat hiljalleen keventyä, ja ymmärsin jotain tärkeää: muutos lähtee sisältäpäin.
Kaikki alkaa omasta mielestä, omista ajatuksista – ja siitä, että uskaltaa katsoa itseään rehellisesti mutta samalla rakkaudesta käsin. Tiesin, että ansaitsin parempaa.
Tämä oivallus johti minut opiskelemaan NLP:tä, ja pian sen jälkeen astuin Valmentamon Life Coach -koulutukseen vuonna 2017.
Se vuosi muutti elämäni. Se oli vuosi, jolloin päästin irti, annoin anteeksi ja löysin itseni uudelleen. Elämäni sai uuden suunnan – ja tulevaisuus alkoi näyttää toiveikkaalta.
Sitten tuli yksi elämäni tärkeimmistä päivistä.
Elämäntehtävä ja sydämen kutsu
Elettiin helmikuuta 2018. Oli harmaa, sateinen keskiviikkoiltapäivä Espoossa.
Kuuntelin, kuinka sadepisarat ropisivat ikkunaan. Ulkona näytti yhtä harmaalta kuin minusta tuntui sisällä. Kadut olivat täynnä loskaa ja sohjoisia lumikasoja, ja tuuli ujelsi ikkunan takana niin kuin elämäkin välillä ulvoi ympärilläni.
Kietouduin vilttiin, syvälle sohvan nurkkaan, ja yritin paeta todellisuutta. Selkäni kipuili, mieleni harhaili, sydämeni kaipasi jotain – vaikken vielä tiennyt mitä.
Avasin Netflixin. Ja siinä se oli. Tony Robbinsin dokumentti:
“I’m Not Your Guru.”
Katsoin sitä lumoutuneena. Tuntui että koko maailma ympäriltäni hävisi hetkeksi.
Tony katsoi suoraan kameraan, mutta tuntui kuin hän olisi katsonut suoraan minua.
Hänen äänensä oli voimakas, mutta samalla lempeä.
Hänen sanansa leikkasivat läpi kaiken, mitä olin siihen asti uskonut.
“You are not your past.”
Sydämeni pysähtyi hetkeksi.
Kuin jokin olisi loksahtanut paikoilleen.
Tunsin, kuinka lämmin, syvä tunne virtasi sisälleni.
Se levisi rintakehääni, kulki läpi kehon – ja samalla kyyneleet alkoivat valua hiljaa pitkin poskia.
Ne eivät olleet surun kyyneleitä – vaan jotain suurempaa.
Ne olivat heräämisen kyyneleitä.
Ja siinä hetkessä minä vain tiesin.
Tiesin sydämessäni, solujani myöten, että tämä on se –
Tämä on se, mitä minä olen tullut tänne tekemään.
Minun tehtäväni on puhua. Koskettaa.
Auttaa. Muuttaa ihmisten elämiä.
En ehkä tiennyt vielä miten, mutta sydämeni huusi:
“Tässä se on. Tämä on sinun kutsumuksesi.”
Unelma syntyi sillä hetkellä.
Unelma, joka muutti koko elämäni suunnan.
Käännekohta ja pysähdys
Muutamaa kuukautta myöhemmin – huhtikuussa – elämä vastasi unelmaani.
Sain mahdollisuuden osallistua Tony Robbinsin Unleash The Power Within -tapahtumaan Lontoossa.
Tuo matka oli käännekohta. Suuren unelman täyttymys.
13.000 ihmistä, neljä päivää intensiivistä oppimista, voimaa, tunnetta ja transformaatiota.
Upeita kohtaamisia, irtipäästämisiä ja tarttuvaa energiaa.
Tunsin sisälläni palon, jota en ollut tuntenut vuosiin.
Joka solulla tiesin, että nyt elämäni suunta muuttuu.
Mutta juuri kun kaikki alkoi jälleen kirkastua –
elämä pysäytti.
Heti matkan jälkeen, palattuani Suomeen, kipu iski uudelleen.
Tuttu tunne alaselässä – mutta tällä kertaa kovempana kuin koskaan ennen.
Muutamaa päivää myöhemmin en enää pystynyt kävelemään.
Kehoni petti.
Selkäni sanoi - ei enää.
Löysin itseni sairaalan sängystä, valkoisten lakanoiden välistä.
Kattoon kiinnitetty loistevalo poltti silmiäni. Sydän hakkasi kivusta.
Kipu oli niin kova että se lamautti minut kokonaan.
Hoitajan käsi olkapäälläni tuntui kylmältä ja kaukaiselta.
Yritin nousta – mutta jalat eivät kantaneet.
Makasin siinä, liikkumatta, kyynel silmäkulmassa, ja mietin:
“Miten minä päädyin tänne?” Mitä olin tehnyt itselleni?
Totuus oli, että tämä ei ollut vain fyysinen pysähdys.
Tämä oli vuosien kumuloitunut hätähuuto.
Kehoni ei jaksanut enää.
Vuoden 2016 loukkaantuminen ei ollut koskaan parantunut kunnolla.
Olin istunut väärissä asennoissa tuntikausia, kantanut painavia laukkuja,
tehnyt töitä jaksamisen rajoilla, venynyt ja venynyt – ja lopulta rikoin itseni hiljaa pala palalta.
Työ, jota rakastin koko sydämelläni –
oli vienyt minulta terveyden.
Pitkät päivät, kiire, jatkuva suorittaminen.
Kaikki jättivät jälkensä. Ei vain kehoon – vaan myös mieleen ja sieluun.
Ja ehkä kaikkein kipeintä oli ymmärtää:
En saanut edes tarpeeksi rahaa työstäni elääkseni kunnolla.
Annoin kaikkeni – sydämeni, kehoni, aikani – mutta se ei ollut vapautta.
Se ei ollut kestävää.
Se ei ollut se elämä, josta olin joskus haaveillut.
Olin rakentanut itselleni laatikon, johon en enää mahtunut.
Laatikon, jossa päivät kuluivat toisten tarpeita palvellen,
ja oma valo hiipui vähitellen pois.
Rakastin asiakkaitani.
Rakastin kauneutta, kosketusta, kohtaamisia.
Mutta tiesin sisimmässäni:
En voisi enää jatkaa tällä tavalla.
Minun oli löydettävä uusi tie.
Tie, jossa voisin yhä auttaa –
mutta lempeämmin, viisaammin, laajemmin.
Ja jollain syvällä tasolla minä tiesin:
En ollut tullut tänne palamaan loppuun.
Olin tullut tänne palamaan kirkkaana.
Onneksi universumi vastasi.
Seuraavana kesänä sain myytyä kotini ja pienen hengähdystauon elämääni.
Ja silloin – juuri oikealla hetkellä – sain puhelun, joka muutti kaiken.
Eräs mahtava bisnesvalmentaja Jaana Villanen soitti ja ehdotti, että lähtisin mukaan kehittämään valmennuksia verkkoon ja että opiskelisin Tuotekehittäjäksi.
Siirtäisin osaamiseni nettiin ja pystyisin auttamaan ihmisiä suuremmin.
Se puhelu tuntui kuin oven avaukselta uuteen maailmaan.
Silmäni avautuivat.
Ehkä vapaus löytyykin verkosta.
Ehkä voisin rakentaa elämää, jossa en enää riko itseäni –
vaan eheytän itseäni ja muita.
Ehkä voisinkin tehdä työtä missä tahansa päin maailmaa.
Päiväpeiton alta Espanjan auringossa.
Kahvilasta Berliinissä.
Riippumatossa makoillen Balilta.
Oman kodin rauhasta Suomessa.
Ehkä voisinkin olla vapaa.
Ehkä voisinkin saada sen elämän, josta syvällä sisimmässäni haaveilin.
Tässä vaiheessa aloin ymmärtää,
että verkossa oli juuri se, mitä olin salaa aina kaivannut –
vapaus.
Mahdollisuus auttaa laajemmin, syvemmin, ja rakentaa liiketoimintaa, joka ei enää vaatisi keholta enemmän kuin se pystyi antamaan. Mahdollisuus, joka tuntui parhaalta ja joka kutsui puoleensa.
Kun sydän tietää
Elettiin syyskuuta 2018 kun lensin takaisin Lontooseen tapahtumaan, jonka tähtiesiintyjä oli Gary Vaynerchuk.
Lavalle nousi viikonlopun aikana parikymmentä puhujaa – yksi toisensa jälkeen.
Mutta jokin tuntui olevan pielessä.
He puhuivat kyllä – mutta jokin puuttui puheista.
He myivät kyllä – mutta sydän oli poissa.
Yleisön energia muuttui levottomaksi. Ihmiset istuivat tuoleillaan ristiriitaisina, osa jo ärtyneinä. Tuntui kuin jotain oleellista olisi puuttunut koko tilaisuudesta.
Olin lentänyt tänne hakemaan inspiraatiota, mutta sydämeni ei syttynyt. Olin jo melkein luovuttamassa.
Kunnes… Jessen astui lavalle. Hän oli toiseksi viimeinen puhuja koko viikonlopun aikana. Ja kaikki muuttui.
Jo hänen ensiaskeleensa lavalla pysäyttivät minut. Sanoinkuvaamaton rauha ja voima virtasi koko tilaan. Hän ei edes ehtinyt sanoa montaakaan sanaa, kun tunsin kehossani – tämä on jotain täysin erilaista.
Joka sana upposi suoraan sieluun. Katsoin häntä, ja kuuntelin jokaisen lauseen kuin hypnoosissa.
Vaikka Tony Robbins oli herättänyt minussa halun puhua, Jessen oli se, joka sytytti liekin palavaksi.
Sydämeni hakkasi. Tiesin, että minun oli päästävä oppimaan tuolta ihmiseltä. Oli aivan sama, mitä se maksaisi – mä vain tiesin.
Sitten Jessen sanoi:
"If you’re ready to make a small investment in your future, come to the stage."
Ja jokin sisälläni huusi: JUOKSE.
Niin mä juoksin. Kirjaimellisesti.
Juoksin lavalle, ja niin teki moni muukin – mutta silti en ollut koko viikonlopun aikana nähnyt niin montaa ihmistä lavalla yhtä aikaa. Kaikki halusivat työskennellä Jessenin kanssa.
Mutta minä tiesin, että halusin jotain enemmän. Halusin elämäntehtävän verran.
Päätin siinä hetkessä ostaa hänen Business & Marketing School -koulutuksensa.
Ja kun menin ilmoittautumaan, tapahtui jotain, mitä en unohda koskaan.
Mulla oli päällä punainen huppari, jonka selässä luki mun nimi: Laura Hotti.
Muistan kun kirjoitin nimeäni ilmoittautumislomakkeeseen, kun takaani kuului ääni:
“Laura Hotti."
Käännyin – ja se oli Jessen.
Hän hymyili, tuli halaamaan ja sanoi: "Can't wait to work with you."
Siinä hetkessä tiesin, että elämäni oli ottamassa aivan uuden suunnan.
Laitoin hänelle Facebook-kaveripyynnön ja aloin kertoa unelmistani.
Muutamaa viikkoa myöhemmin olin jo takaisin Lontoossa, hänen koulutuksessaan.
Se oli yksi parhaista kokemuksista koko elämässäni.
Myöhemmin Jessen kutsui minut mukaan hänen ensimmäiseen Professional Speaker Schooliin. Hyppäsin lentokoneeseen ja lähdin takaisin Lontooseen.
Kaupunkiin, joka sai minun sydämeni syttymään. Se oli paikka johon rakastuin yhä uudelleen ja uudelleen. Se oli paikka joka oli alkanut tuntumaan kodilta.
Vaikka minua jännitti osallistua puhujakoulutukseen ja – etenkin esiintyä englanniksi – päätin ylittää pelkoni. Lähdin kohti unelmaani, hyppäsin suoraan syvään päätyyn.
Sydämessäni ei ollut enää epäilystä.
Minut oli tarkoitettu tähän.
Puhumaan.
Auttamaan.
Muuttamaan elämää – miljoonien ihmisten elämää.
Pääsin myöhemmin mukaan myös Jessenin Elite Speaker Sales Academyyn – ohjelmaan, jossa opin viemään puheeni seuraavalle tasolle. Siellä syvennyin sekä vaikuttavaan esiintymiseen että myynnin psykologiaan.
Harjoittelimme puhumista lavalla, myymistä sydämestä käsin ja rakentamaan liiketoimintaa, joka todella muuttaa elämää – sekä puhujan että yleisön.
Tunsin, että olin löytänyt oman polkuni. En enää haaveillut – olin jo matkalla.
Tämä matka sai minut myös katsomaan rehellisesti peiliin:
Jos halusin elää uutta elämää, minun oli uskallettava päästää vanhasta irti.
Niin tein päätöksen, joka muutti kaiken.
Myin kauneushoitolani liiketoiminnan.
Se paikka, josta yrittäjyyteni oli alkanut. Se koti, jonka olin vuosien aikana rakentanut. Vaikka päätös oli kipeä – se oli samalla vapauttava. Tiesin sydämessäni, että se oli oikea.
Se oli askel kohti suurempaa näkyvyyttä.
Kohti laajempaa vaikuttamista.
Kohti elämää, jossa voisin auttaa tuhansia – jopa miljoonia – ilman että samalla rikkoisin itseäni.
Tämä oli uuden tarinani alku.
Tarina, jossa ei enää vaihdettu aikaa rahaan.
Vaan rakennettiin todellista vapautta, merkitystä ja vaikuttavuutta – sisältä ulospäin.
Kun maailma sulkeutuu - jotain avautuu
Tuli vuosi 2020, ja maailma pysähtyi koronapandemian myötä.
Juuri silloin syntyi Timanttinen Minä – elämäntapamuutoskonsepti, jonka kautta halusin auttaa naisia tekemään pysyviä muutoksia myös epävarmuuden keskellä.
Tunsin syvästi, että ihmiset tarvitsivat nyt enemmän tukea kuin koskaan.
Aloin jakaa osaamistani verkossa, jotta mahdollisimman moni voisi löytää takaisin hyvinvoinnin äärelle – ja rakentaa elämää, jossa olisi enemmän tasapainoa, voimaa ja merkitystä.
Valmennukseni alkoivat vetää naisia puoleensa, ja tulokset puhuivat puolestaan.
Tuntui kuin kaikki loksahtaisi kohdalleen. Elin vihdoin unelmaani.
Mutta vuotta myöhemmin, 2021, kehoni alkoi viestiä, että jokin oli pielessä. Salilla tehty liike aiheutti pienen repeämän selkään – ja se vei yöuneni kuukausiksi.
En saanut nukuttua, en palautunut.
Vaikka ulospäin kaikki näytti hyvältä – bisnes kasvoi, näkyvyyteni lisääntyi ja saavutin yhden suurimmista tavoitteistani: Suomen mestaruuden suoramyynnin asiakashankinnassa – sisälläni kaikki alkoi hajota.
Kehoni oli jatkuvassa stressitilassa. Paino nousi, hiukset katkesivat, kipu ei hellittänyt.
Mikään ei tuntunut auttavan – ei liikunta, ei ravinto, ei lepo. Elimistöni oli täysin epätasapainossa, mutta silti yritin vain jatkaa, päivä kerrallaan, vaikka voimani hupenivat.
Viikot kuluivat. Kuukaudet kuluivat. Ja vuoden 2022 lopulla alkoi ajanjakso, joka riisui kaiken.
Kun elämä pysähtyi – ja minä sen mukana
Vuonna 2023 koitti elämäni sielun pimeä yö.
Menetin vuoden aikana yli 80 % siitä, mikä oli minulle kaikkein rakkainta. Pohja katosi elämältäni ja minusta tuntui että matto olisi vedetty altani.
En enää tiennyt, kuka olen tai mikä tekee minut onnelliseksi.
Eksyin elämän harmaalle alueelle.
Alueelle, jossa vallitsi syvät tunteet, joita en tuntenut.
Suru vei pimeisiin paikkoihin.
Viha täytti herkän sydämeni.
Pettymys raasti sieluani.
Väsymys pakotti minut sängyn pohjalle.
Makasin yksin pimeässä huoneessa, tyynyä puristaen ja itkien. En halunnut nähdä ketään.
En jaksanut mennä ulos. En saanut enää kiinni siitä ihmisestä, joka ennen olin.
Elämä, jota olin rakentanut – oli poissa.
Minä itse – olin poissa.
Ehkä sinäkin olet käynyt tämän saman läpi ja tiedät miltä minusta on tuntunut?
Ehkä sinä käyt tätä läpi juuri nyt?
Mutta juuri siitä alkoi todellinen matka.
Matka takaisin kotiin itseni luo.
Matka kohti totuutta, eheytymistä ja omaa voimaa.
Päätin tehdä jotain hyvää kaiken pimeyden keskellä.
Aloin tehdä vapaaehtoistyötä Espanjassa löytöeläintarhoilla – autoin kodittomia kissoja ja koiria. Niissä hetkissä tunsin toivon heräävän.
Eläinten kanssa löysin rauhaa, merkitystä ja rakkautta.
Samana aikana perheeseemme tuli pieni suuri valo – Woody. Rescue-koira, joka toi mukanaan lohtua ja iloa. Hänen kuvansa koristaa nyt tätä sivustoa muistuttaen: pienikin teko voi muuttaa maailmaa. Rakkaus parantaa.
Vaikka valmistuin samalla ajanjaksolla puhujaksi Lontoossa, olin niin väsynyt, etten jaksanut juhlia. Kehoni ja mieleni tarvitsivat lepoa, mutta elämä jatkoi pysäyttämistä.
Vuosi 2024 oli herätys elämään.
Äitini oli kahdesti lähellä kuolemaa.
Ystäväni menehtyi.
Perheemme toinen koira nukkui pois.
Menetykset pysäyttivät kaiken.
Vetäydyin. Olin hiljaa.
Annoin itselleni luvan parantua.
Ja hiljaisuuden keskellä aloin hitaasti nousta.
Pala palalta, hengitys kerrallaan.
Aloin luoda itseäni ja elämääni uudelleen.
Rakensin uuden pohjan.
Valmistuin johtajaksi.
Kehitin liiketoimintaa.
Lanseerasin tuotteita.
Aloin jälleen auttaa muita.
Mutta ennen kaikkea – en antanut periksi.
Synkistä vesistä löysin kauneimman ja aidoimman version itsestäni.
Löysin lahjani. Missioni. Uuden liekkini.
Olen jatkanut silloinkin, kun moni olisi luovuttanut.
Katsonut elämää uusien linssien läpi.
Oppinut valtavasti – itsestäni, ihmisyydestä, ja siitä mikä oikeasti merkitsee.
Elämä on lahja.
En halua enää vain selviytyä – haluan elää.
Täysillä. Nyt. Ei sitten joskus.
Haluan olla esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista.
Että oma hyvinvointi on kaiken ydin.
Että työ voi sytyttää – ei väsyttää.
Että elämä voi olla vapautta, seikkailua ja merkitystä.
Meistä jokainen ansaitsee sen.
Elämän, joka tuntuu omalta.
Elämän, jossa on tilaa hengittää.
Elämän, jota on ihana elää.
Elämän, johon on mahtava herätä joka aamu.
Ja nyt – kun istun täällä Espanjassa, parvekkeellani, lämpimän auringon alla ja katselen merelle…
Tunne sisälläni on aivan uudenlainen.
Rauha.
Selkeys.
Luottamus.
Olen käynyt läpi pimeyden, mutta en jäänyt sinne.
Olen rakentanut uutta elämää– hitaasti, rehellisesti, omalla tavallani.
Tämä hetki on uuden alku.
Alku elämälle, jossa saan olla täysin minä.
Alku liiketoiminnalle, joka sykkii sydämestäni.
Alku uudelle hyvinvoinnille, jonka tärkein elementti on tasapaino.
Alku matkalle, jossa voin kulkea toisten rinnalla ja näyttää:
Että kaikki on mahdollista.
Että voi eheytyä, nousta ja luoda uutta – silloinkin, kun kaikki on hajonnut.
Että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen.
Nyt uskon, että on aika aloittaa jotakin suurempaa.
Jotakin kaunista.
Jotakin, mitä ei ole koskaan aiemmin nähty.
Uskon nimittäin toisiin mahdollisuuksiin.
Uskon uuteen alkuun.
Ja siihen, että sinäkin voit valita nyt itsesi – ja rakentaa parhaan version itsestäsi ja myös oman unelmaelämäsi. Niinkuin minäkin olen tehnyt.
Tervetuloa mukaan tälle uudelle, voimaannuttavalle matkalle.
Matkalle, jossa voimme tehdä mahdottomasta mahdollista - yhdessä.
"Muistan kun makasin yksin pimeässä makuuhuoneessa itkien ja tyynyä rutistaen. Olin harmaalla alueella, enkä tuntenut enää itseäni ja elämä, jota olin elänyt, sitä ei enää ollut."
Uusi alku
Sinulle ja minulle
Kuluneet vuodet ovat olleet täynnä unelmia, kipua ja menetyksiä – mutta myös kasvua, toivoa ja syviä oivalluksia.
Olen saanut auttaa yli 10 000 naista verkon välityksellä. Teen tätä työtä, koska sydämessäni elää aito halu auttaa muita.
Mutta myös minä olen muuttunut.
En ole enää se sama valmentaja, joka aikoinaan loi Timanttinen Minä -konseptin.
Tuo vaihe palveli aikansa – ja nyt olen sanonut sille kiitos ja hyvästi. On tullut aika rakentaa uutta, syvempää ja vaikuttavampaa.
Olen luomassa uutta Premium-konseptia, joka tuo mukanaan enemmän arvoa, vaikuttavuutta ja kestävää muutosta.
Sen myötä myös valmennusteni hinnat nousevat ja koko tarjonta uudistuu.
Tämän kesän ajan tarjoan sinulle kuitenkin erityisen mahdollisuuden: Myyn loppuun muutamia rakastetuimpia valmennuksia edullisempaan hintaan. Pääset mukaan myös ensimmäisten joukossa kokemaan uusia tulevia Premium-sisältöjä testiryhmähintaan tai Early Bird -etuna.
Kesä voi olla myös alku uudelle.Hetki, jolloin alat rakentaa elämää, josta olet aina haaveillut.
Versiota itsestäsi, joka tuntuu aidosti sinulta. Elämä nimittäin muuttuu, kun valitset itsesi.
Aloita vaikka pienin askelin – mutta aloita. Se voi olla paras päätös, jonka koskaan teet.
Nimittäin nyt on sinun aikasi, rakas. Sinun aikasi loistaa ja löytää itsesi uudelleen.
Ammattitaitoni
2013-2015
2016-2018
2019-2025
Olen kouluttautunut monipuolisesti, jotta voin tarjota asiakkailleni apua hyvin kokonaisvaltaisesti. Oma intohimoni hyvinvoinnin kehittämiseen heräsi vuonna 2010, kun onnistuin pudottamaan omatoimisesti yli 20 kg painoa. Tämän saavutuksen innoittamana päätin lähteä opiskelemaan Personal Traineriksi ja sen jälkeen olen syventänyt osaamistani mm.ravitsemukseen.
Ymmärsin vuonna 2016, kuinka suuri merkitys mielen kehittämisellä on omassa elämässäni. Tämän jälkeen päätin seurata sydäntäni ja kouluttautua lisää mielenhallinnan, positiivisen psykologian ja NLP:n parissa, mikä johti siihen, että minusta tuli ratkaisukeskeinen valmentaja.
Vuonna 2020 siirsin kaiken osaamiseni verkkoon verkkovalmennuksien muodossa, kun valmistuin tuotekehittäjäksi erikoistuen brändäämiseen. Koska uskon vahvasti tiimityöhön, täydensin osaamistani kouluttautumalla myös johtajaksi, jotta minulla olisi tarvittavat taidot ja työkalut tiimini ja asiakkaitteni johtamiseen.
Löysin näiden vuosien varrella myös oman intohimoni ja olen kouluttautunut ammattipuhujaksi Lontoossa.
Seuraa Minua
Somessa
